1920-luvun muoti

Tästä artikkelista saat tietoa 1920-luvun muodista. Poikatyttömäinen Charleston-tyyli oli muodissa yhdessä ruskettuneen ihon kanssa. Meikki vaihteli luonnollisesta voimakkaaseen.

Artikkelin sisältö

Vaatteet

1910-luvun kalpea naisellisen naisen ihanne vaihtui poikamaiseen ja ruskettuneeseen, Charleston-tyyliin. Charleston-tytöt tupakoivat ja kiroilivat julkisesti, mikä aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan. Tyylille tyypillistä olivat meikin käyttö arkisin, hameiden helmojen lyheneminen, hiusten polkkamalli ja öisin juhliminen.

Lyhyitä hiuksia peittämään vedettiin sotilaskypärän juhlamuunnos, hiilihelmikoristeinen silmille vedetty kellohattu tai sulin koristeltu otsapanta. Hihat, kaulukset, vyötärö ja rinnat katosivat muodista ja vyötärölinja madaltui lantiolle ja laskeutui takamuksen päälle. Muodissa olivat itämaisen loistavat juhlapuvut paljetteineen, lasihelmineen ja silkkikankaineen. Näitä juhlavia pukuja käyttivät kabareetaiteilijat ja näyttelijät. Suosiossa olivat silkkisukat.

Vaatteiden linjat olivat aikaisempaa niukempia, kapeampia ja leikkaukset geometrisiä. Coco Chanel nousi maineensa huipulle, kun valkokauluksinen musta kreppipuku nimettiin ”muodin fordiksi.” Chanelin tyyli oli yksinkertainen, mutta naisellinen. Miljoonat naiset kopioivat Chanelin tyyliä runsaine helminauhoineen.  

Kun ruskettunut iho oli muodissa, vaatteetkin pienenivät. Vaatteista tuli mahdollisimman niukkoja ja ihoa paljastettiin niin paljon kun häveliäisyys soi. Kankaat olivat ohuita, jotta auringonsäteet saivat läpäistä ihon.

Kosmetiikka

Helena Rubinstein ja Elizabeth Arden säilyttivät nimensä merkittävimpinä niminä kosmetiikka-alalla. Kosmetiikkateollisuus kasvoi voimakkaasti ja huulipunan ja ripsivärin käyttö oli erittäin suosittua. Italialainen Marchioni keksi vuonna 1929 että iholla on oma Ph. Tämä edisti huimasti kosmetiikkatuotteiden kehitystä.

Gillette toi markkinoille ensimmäisenä naisille suunnitellun partakoneen. Ihonvirheitä peittämään tarkoitettu meikki tuotiin markkinoille 1928 ja ensimmäinen ripsientaivutin keksittiin 1923. Ihotyypit alettiin jakamaan rasvainen-, kuiva-, seka ja herkkään ihoon.

Meikki

Meikki vaihteli luonnollisesta erittäin voimakkaaseen. Meikkipohja oli paksu ja puuteria käytettiin runsaasti, sillä iho ei saanut kiiltää Kulmia alettiin nyppiä ohuiksi kaareviksi, alaspäin laskeutuviksi viivoiksi. Luomet varjostettiin kynällä pyöreäksi ja utuiseksi, joko tummanharmaiksi tai tummanruskeiksi. 

Rispsiväriä käytettiin paljon. Huulet olivat pienet, pyöreät ja sydämenmuotoiset ja tummanpunaiset. Poskipunien värivalikoima oli laaja ja sitä levitettiin kevyesti poskipäille.

Hiukset

Poikamaista tyyliä haluttiin korostaa lyhyillä hiuksilla. Hiukset olivat sileät ja niskasta lyhyemmät kuin edestä. Kampauksista tehtiin mahdollisimman siroja ja hiukset koristeltiin erilaisin hatuin, otsapannoin, helmin ja sulin.

Usein hattu vedettiin niin syvälle päähän että hatun alta pilkisti vain poskipäille kammattu hiuskiehkura. Laineet olivat myös suosittuja hiuksissa ja niinpä hiuksille kehitettiin erilaisia kiharruslaitteita. Wella toi markkinoille permanentuille hiuksille tarkoitetun hoitoaineen. Hiusten väri oli joko tumma tai platinanvaalea.